Junailua

Meilläpäs on ollut varsin jännä viikonloppu! Perjantaina suunnattiin reippain askelin kohti juna- asemaa ja rehellisesti sanottuna omistajaa jännitti varmasti enemmän kun koiraa. Minä huono koiran omistaja olen sosiaalistanut koirani huonosti, ja jättänyt bussilla, ratikalla ja junalla ajelut "sen ehtii sitten myöhemmin"- kategoriaan. 
Nyt hihnan päässä olikin sitten se 25kg painava piski, jonka reaktio junaan olisi täysi arvoitus. Kävipä mielessä että se pienen pieni portugeesi vauva olisi ollut huomattavasti helpompi kiskoa kyytiin, mikäli Fidolla on oma mielipide junaan nousemisesta. Noh sieltä se rämisevä, natiseva ja suhiseva juna vihdoin saapui ja olishan mun pitänyt koirani tuntea. Fidolla vaan kaula piteni ja häntä heilui entistä villimmin kun se yritti miettiä mikä tuo pömpeli on. Se nousi reippaasti perässä junaan, saatiin tosin kömpiä kaiken lisäksi jonkun mummelin rollaattorin yli koska oven edessähän on tietenkin ihan looginen rollaattori parkki!.

Lemmikkivaunussa olikin ruuhkaa. Muutamaan penkkiriviin oli änkeytynyt jo ennen meitä neljä koiraa ja yksi kissa. Tervetulleeksi meidät toivotti leukojaan louskuttava ranskanbulldoggi ja omistajansa takin sisältä vienosti mulkoileva prahanrottakoira. Matkaseura osoittautui lopulta aivan loistavaksi! Fido sai paljon kehuja käytöksestä ja "minä rakastan kaikkea" asenteesta. Multa myös kysyttiin miten usein harjaan Fidon hampaita kun ne on niin valkoset, ja minähän sitten pidin raakaruokinnan hyvät puolet luennon ;D! Eli en siis tosiaankaan harjaa Fidon hampaita, vaan uskoakseni se on noiden tuoreiden luiden ansiota että hammaskiveä ei ole näkynyt. Mutta aivan ihania ihmisiä, joiden kanssa juttua (koirista) riitti kokonaiset 55 minuuttia. Ja sitten me oltiinkin jo Tampereella !

Jotta päivä ei olisi käynyt liian tylsäksi asetti Tampereen rautatieasema meille viellä yhden haasteen. Nimittäin liukuportaat :D. Voin olla ehkä tyhmä tai vaan sokea, mutta hetken etsiskelyn jälkeenkään en onnistunut bongaamaan muuta poistumisreittiä kun liukuportaat. No mutta eipä se mitään, kävelin reippaasti portaille..... ja Fido tallusteli muina miehinä perässä. Hiukan kyllä hännän heilutus pysähtyi kun liukuportaiden loppu lähestyi, mutta reipas loikka ja matka jatkui kun mitään ihmeellistä ei olisikaan tapahtunut!


Huhhuh selvittiin lopulta mummolaan ja vietettiin oikein mukava viikonloppu :) !
Ja taas sai olla niin kamalan ylpeä tuosta koiruudesta, se vaan osaa ottaa kaiken niin chillisti ;)