Myö ollaan savolaisia

 Niin siinä pääsi käymään että meistä tuli savolaisia :D
Nykyään vaikutetaan Mikkelissä ja herätetään ihastusta häntätupsun kanssa näillä hoodeilla. On muuten ihan hassua miten usein  Fidoa pysähdytään ihmettelemään täällä. Yleensä ihmiset haluavat silittää suloista pentua, mutta hämmästys on suuri kun kerron mun koiran tosiaan olevan jo 4 vuotias. 

Monesti etenkin koirattomien kavereiden kanssa on tullut puhetta siitä miten yksin asuva voi ja jaksaa pitää koiraa. Etenkin kun opiskelee, ja no kyllähän opiskelijariennot on olennainen osa opiskelua. Mutta täytyy kyllä sanoa että mulle elämä koiran kanssa ei ole ikinä tuottanut ongelmia. Oon aina ehtinyt käydä koulua/olla töissä, harrastaa, heilua baareissa, nähdä kavereita ja kaikkea muuta mitä muutkin tekee. 

Tietenkin asioita on priorisoitava ja muistettava että se koirakin on hoidettava kunnolla. Tai oikeastaan ensisijaisesti hoidetaan koira ja sitten katsotaan mihin resurssit riittää. Mulla on sellanen oma pieni sääntö että koira voi olla vuorokaudesta max. 8h yksin ja kaikki sen yli menevä on liikaa. Tietenkin joskus tulee iltamenoja, mutta niinä päivinä Fido saa sitten pidemmät lenkit ja paljon muuta puuhaa. Mä oon kyllä ihan mielettömän onnekas siinä suhteessa että mulla on ollut aina ympärillä ihmisiä, jotka on auttanut tarvittaessa. Välillä on kaverinsiskonkumminkaimanpoikaystävät värvätty käyttämään koiraa pissalla ja aina on apua löytynyt kun sitä on pyytänyt. Erityismaininta menee kyllä nyt myös mun vanhemmille, jotka ottavat Fidon aina mukisematta hoitoon just niin pitkäks aikaa kun on tarve :). 

 Kyllähän koiran omistaminen on aina rankempaa yksin, jos sitä haluaa mitata lenkkeiltyinä kilometreinä, kaupasta kannettuina ruokamäärinä tai huolesta soikeana valvottujen öiden tunteina. Mutta mulle koira on ystävä ja perheenjäsen, joka antaa enemmän kun ottaa... eihän tässä hommassa olis muuten mitään järkeä :D. 

 Vaikka välillä on niitä aamuja kun ei vaan jaksa ja olisi ihanaa passittaa joku muu ulos sateeseen koiran kanssa, on niitä hyviä aamuja onneksi paljon enemmän! Ketäpä ei vähän hymyilyttäisi onnesta tasajalkaa pomppiva portugeesi.. Iloisuuden määrä on joka aamu vakio, vaikka talsittaisiin vain samoja polkuja ja taivaalta sataisi pieniä ukkoja
.